"Tuntuu hyvältä, että ohjaaja sanoo mun nimen, niin oikein piristyy!": Ikäihmisten näkemyksiä sosiaalisesta osallisuudesta etäkuntoutuksessa

Ikääntymispolitiikan tavoitteena on edistää ikääntyneen väestön toimintakykyä, itsenäistä elämään ja aktiivista osallistumista. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia sosiaalista osallisuutta vahvistavia tai heikentäviä elementtejä etäkuntoutuksessa. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusotteella. Tutkimukseen osallistui viisi ikäihmistä, joilla oli kokemusta interaktiivisesta etäkuntoutuksesta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Opinnäytetyön tilaajana on GeroMetro-verkosto. Työelämän yhteistyökumppaneina opinnäytetyössä olivat mukana Pohjois-Haagan palvelukeskus Helsingissä ja Vantaan kaupunki. Tutkimuksen teoreettisina käsitteinä ovat ikäihminen, sosiaalinen osallisuus ja etäkuntoutus. Sosiaalinen osallisuus on moniulotteinen sateenvarjokäsite. Sosiaalinen osallisuus syntyy tunteesta ja kokemuksesta; arjen pienistä asioista, sosiaalisista suhteista, omista asioista päättämisestä, kohtaamisesta, keskusteluista sekä kuulluksi ja huomioiduksi tulemisesta. Etäkuntoutus on keino, jolla ikääntyneiden sosiaalista osallisuutta on mahdollista edistää lisäämällä sosiaalisia kontakteja ja mahdollisuutena vaikuttaa omiin asioihin. Etäkuntoutus parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta etenkin niiden ikäihmisten kohdalla, joiden on vaikea liikkua kodin ulkopuolella. Palveluiden saatavuus ja saavutettavuus ovat keskeinen osa sosiaalista osallisuutta. Tutkimustulosten mukaan ikäihmiset kokevat sosiaalista osallisuutta etäkuntoutuksessa vuorovaikutuksen, yhteisöllisyyden ja vaikuttamismahdollisuuksien muodossa sekä osallistumisen ja saamansa palautteen kautta. Sosiaalista osallisuutta lisääviä tekijöitä etäkuntouksessa olivat esimerkiksi kuulluksi ja nähdyksi tuleminen sekä näköyhteys muihin. Heikentäviksi tekijöiksi nousivat vähäinen kommunikointi muiden kuntoutujien kesken sekä huoli ohjaajan kiireestä. Tulosten mukaan etäkuntoutuksella voidaan edistää ikäihmisen sosiaalista osallisuutta, mutta etäkuntoutuksen kehittämisessä on otettava entistä vahvemmin huomioon ikäihmisten näkökulma